Monet lähiopetukseen tottuneet oppilaani olivat kauhusta kankeina, kun keväällä 2020 jouduimme koronan seurauksena siirtymään kokonaan etäopetukseen. Niin olin itsekin. Ensimmäisten kokeilutuntien jälkeen skeptisyys kuitenkin haihtui nopeasti ja muuttui kiitollisuudeksi siitä, että harrastusta oli mahdollista jatkaa poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta. Kesään saavuttaessa tapaamisrajoitukset poistuivat, mutta useammat - etenkin hieman kauempana asuvat oppilaat kyselivät, voitaisiinko tunteja jatkaa etänä myös jatkossa. Tottahan toki!
Etäpianotuntien ehdottomasti paras puoli on, että niille pystyy osallistumaan suoraan omasta kodista vaikka toiselta puolelta maapalloa. Omien sekä monien muiden opettajien kokemusten perusteella uskallan väittää, että etänä opiskelu ei vaikuta etenemistahtiin mikäli opettaja osaa toimia luontevasti digitaalisessa ympäristössä.
Itse olen toteuttanut etäpianotunnit videopuheluiden avulla. Näin opettaja-oppilaskontakti on yhtä vapaata kommunikointia kuin lähiopetuksessakin. Lisäksi videokuvan perusteella on mahdollista puuttua myös mm. soittoasentoon, sormijärjestyksiin sekä muihin visuaalisesti nähtävissä oleviin seikkoihin, joita oppilas ei välttämättä osaa itse tiedostaa.
Vaikka soittotuntien tärkeimmät osa-alueet on mahdollista hoitaa kutakuinkin yhtä hyvin etänä kuin paikan päällä, haasteita löytyy toki silti. Suurin niistä on viive videopuheluissa. Viiveen takia yhdessä soittaminen on joko hankalaa tai täysin mahdotonta. Tämä on kuitenkin - ainakin jossain määrin, kierrettävissä käyttämällä apuna taustanauhoja. Itse luon usein tuntien aikana sellaisia lennosta Pro Tools -sekvensserillä. Näin oppilas pääsee harjoittelemaan soivan materiaalin päälle luoden oppilaalle yhteissoittokokemuksen tunteen. Tämä soiva materiaali voi olla joko pianotausta tai kokonainen bändi. Tämä kuitenkin vaatii oppilaalta sen verran teknistä osaamista, että hänen tulisi pystyä ottamaan vastaan tiedosto ja avaamaan se, mikä ei välttämättä onnistu aivan nuorimmilta oppilailta. Lisäksi tempossa pysyminen ei kaikilla ole itsestään selvää. Paikan päällä soittaessa opettaja pystyy mukauttamaan omaa soittoaan tällaisissa tapauksissa helposti, mutta etäopiskelu vaatii sekä opettajalta että oppilaalta hiukan enemmän. Opettajana kekseliäisyyttä joutuu käyttämään aivan eri tasolla kuin oppilaan vieressä soittaessa. Silti käyttökelpoisia pedagogisia keinoja löytyy paljon. Itse olen opettanut 6-50 -vuotiaita etänä ja ainakin toistaiseksi kaikkien kanssa olemme löytäneet sopivat toimintatavat, jotta opiskelu olisi hauskaa ja palkitsevaa.
Miten sitten onnistunut etäsoittotunti saadaan aikaiseksi? Jotta pianon etäopetus olisi miellyttävää sekä oppilaalle ja opettajalle, tekniikkapuolen on yksinkertaisesti oltava (ainakin riittävän) kunnossa. Mikäli kaikki aika menee laitteiden ja yhteyksien kanssa sekoiluun, voin luvata, ettei kenelläkään ole kivaa. Itse käytän opetustyössäni tietokonetta ja 200Mb/s valokuitunettiä, jottei tunnin onnistuminen jäisi ainakaan minun päästäni kiinni. Oppilaalta en luonnollisesti vaadi samaa, mutta suosittelen lämpimästi mahdollisimman nopeaa internet-yhteyttä. Nyrkkisääntönä on, että jos yhteys kestää normaalin videopuhelun kutakuinkin pätkimättä, on se tarpeeksi nopea myös soittotunteja varten.
Nettiyhteyden jälkeen toiseksi tärkein työkalu etäpianotunneilla on tietokone tai jokin mobiililaite. Käytän opetuksessa kahta HD-tasoista kamerakulmaa - toinen kuvaa kasvoja ja toinen suoraan koskettimien yläpuolelta. Lisäksi saatan välillä näyttää ruudulla esimerkiksi nuotteja. Suuremmasta näytöstä on siis huomattavan suuri apu, minkä takia suosittelen käyttämään tunneilla joko tietokonetta tai vaikkapa tablettia. Toki kännykälläkin ovat monet selvinneet, mutta kosketinkuvaa katsellessa saattaa joutua hiukan tihrustamaan. Pääasia oppilaan laitteen kannalta minulle on, että siinä on kamera ja mikrofoni, jotta pystymme kommunikoimaan sujuvasti ja että voin tarvittaessa puuttua mm. soittoasentoon tai sormijärjestyksiin.
"Miten käytettävä laite tulisi asetella oppituntia varten" on varmasti yleisin kysymys, jonka saan ennen ensimmäistä etäpianotuntia. Optimiasettelu opetuksen kannalta olisi sellainen, että näkisin sekä oppilaan kasvot sekä ainakin suurimman osan koskettimista. Toki kuitenkin kaikista tärkeintä on, että oppilas näkee mahdollisimman selkeästi mitä itse teen. Useimmilla käytössä olevat laitteet ja tila tuovat mukanaan teknisiä rajoituksia (esim. yksi kamera, joka on laitteessa kiinteästi kiinni), joiden takia kaikkea tätä ei pystytä toteuttamaan täydellisesti. Oppilaani ovatkin kehitelleet huikean luovia tapoja kuvakulman parantamiseen mm. kiinnittämällä kameran kynttilään tai jopa kukkakimppuun. Kuitenkin, jos vain oppilas näkee minut ja minä edes hänen sormensa, selviämme varmasti oikein mainiosti!
Ohjelmistona käytän mieluiten Skypeä. Siihen päädyin testattuani useita eri alustoja. Skypessä äänen ja kuvan jatkuvuus tuntui omaan makuuni olevan parhaiten tasapainossa vaihtelevista yhteyksistä huolimatta. Lisäksi Skypen kautta on mahdollista mm. jakaa tiedostoja tai äänittää pieniä pätkiä omaa harjoittelua varten. Nykyään Skype toimii myös selaimessa, joten oppilaan ei ole välttämättä pakko edes ladata ohjelmaa laitteelleen ja luoda tunnuksia. Linkkiä klikkaamalla pääsee liittymään tunnille. Mikäli silti Skype tuottaa suurta tuskaa, olen joidenkin oppilaiden kanssa käyttänyt myös Zoomia, Meetsiä tai jopa Facetimea. Minun puolestani niidenkään käyttämisessä ei ole ongelmaa, kunhan vain tuntien pitäminen onnistuu sujuvasti.
Läksyjen antamisen hoidan nykyään samaan tapaan kuin lähiopetuksessakin. Jos oppilas ei vielä osaa lukea nuotteja, kuvaan hänelle videon läksystä. Myös näissä videoissa olen todennut toimivimmaksi kuvata kappale tai harjoitus suoraan koskettimien yläpuolelta, jolloin painetut koskettimet sekä niiden painamiseen käytettävät sormet ovat selkeästi havaittavissa. Mikäli oppilas osaa nuotit, voimme usein edetä pelkän nuotin perusteella. Toki soiva esimerkki on silti aina hyvä olla olemassa lisäksi. Itse saatan antaa silloin tällöin tehtäväksi myös sävellys- tai improvisointitehtäviä. Vaikka valmiiden kappaleiden opettelu on pedagogisessa mielessä erittäin tehokas oppimiskeino, jotkut oppilaat nauttivat suuresti itse luomisen vapaudesta. Säveltämällä ja improvisoimalla teoria-asioiden opettelukin on huomattavasti hauskempaa, kun läpi käydyistä asioista syntyy soivaa musiikkia.
Kaiken kaikkiaan olen itse kokenut etäsoittotunnit toimivaksi ratkaisuksi oppilaille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tulemaan paikan päälle. Samaa kommenttia olen kuullut myös monien oppilaiden suusta. Mikäli etäpianotuntien kokeileminen kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä!
Tervetuloa etätunneille!